Yhdessä sovittua

Keskittäminen ja yhtenäistäminen ovat päivän sanoja, koska tehostamistarpeet ovat suuret ja yhä vähemmällä pitäisi saada yhä enemmän aikaiseksi. Onneksi kaikki näistä uudistuksista eivät ole täysin väkinäisiä, vaan jopa maalaisjärjellä perusteltuja ja tavallisen ihmisenkin ymmärtämää kehittämistä. Eihän kukaan haluaa tehdä jo valmiiksi kertaalleen tehtyä työtä tai keksiä pyörää uudelleen. Tästä maanlaajuisessa yhteistyössä on pohjimmiltaan kyse.

Tällaisissa valtavissa kokonaisuuksissa ja projekteissa on kuitenkin muutamia ylitse pääsemättömiä ongelmia ja yllätys yllätys sitkeimmät niistä ilmenevät siellä, missä inhimillisen työn osuus on suurin. Koneet kyllä osaavat tehdä yhteistyötä ja on vain ajan kysymys koska koodi on kunnossa ja homma lähtee toimimaan, mutta me ihmiset olemme vähän vaikeampia tapauksia. Sellaista ohjelmoijaa ei olekaan, joka saisi sovitettua yhteen meidät, meidän työtapamme ja omat tottumuksemme. Se on meidän tehtävä ihan itse. Sopia toisten kanssa ja sovittaa itsemme yhteisesti sovittuun.

Ihmisten kohdalla on myös vaikeutena ns. "oikean vastauksen" puuttuminen. Tietokone on tyytyväinen, kunhan homma vain toimii halutulla tavalla, oli se sitten toteutettu kuinka monimutkaisesti tahansa. Se rouskuttaa vain menemään eikä kitise ollenkaan. Me ihmiset emme aina tyydy siihen, että homma toimii, vaan mielessä on aina parannusehdotuksia, itselle paremmin sopivia työtapoja ja ajattelumalleja. Aina voisi olla paremmin, eikä koskaan olla täysin tyytyväisiä. Onneksi aika tekee aina tehtävänsä. Jossain vaiheessa tulee kyllästyminen, ei jaksa enää yrittää ja lopulta antaa olla: "okei, kai tää on ihan hyvä sitten, jos kerran...*hiljaista mutinaa*...ihan sama...ei jaksa..." Tällä tavalla ne kaikki muutokset lopulta saadaan toteutettua. Viivytystaistelulla.

Yhteinen tehtäväluokitus ja organisaation sisäisten prosessien määrittely ovat esimerkkejä yhtenäistämisen ongelmakohdista. Tietyn vaiheen jälkeen kyse on vain sopimisesta. Hierarkian alempia tasoja määritellessä ei ole olemassa enää oikeaa tai väärää vastausta, on vain vähän isompia tai pienempiä kompromisseja ja vähän paremmin tai huonommin toimivia tapoja tehdä asioita. Siinä vaiheessa kannattaa ennemmin tähdätä yhteisymmärrykseen kuin optimaaliseen lopputulokseen. Lopulta tärkeintä olisi se, että kaikki kirjaisivat samat asiat saman otsikon alle, yhtenäisesti! Otsikon sanamuodot ovat systeemin kannalta varsin yhdentekeviä, kolmella sanalla kun ei nyt vaan voi kuvata kaikkea tyhjentävästi, kaikkia miellyttävällä tavalla.

Se, mitä yritän tällä kaikella sanoa on se, että myös ihmisten on alettava tekemään entistä enemmän yhteistyötä ja opittava sopimaan asioista yhdessä. On otettava puhelin käteen ja uskallettava soittaa sille naapurikunnan kollegalle ja kysyä, että miten he näitä asioita hoitavat. On pohdittava yhdessä yksikön kanssa, millä koodilla omat työtehtävät kirjataan ja esimiesten on kokoonnuttava yhteen vaihtamaan kokemuksia ja sopimaan uusista koko organisaatiota koskevista käytännöistä. Tiedon on kuljettava ja muutoksista on osattava sopia yhdessä, hyvässä ja rakentavassa hengessä. Enää kun ei kukaan voi antaa oikeita vastauksia ylhäältä päin, vaan niitä on luotava yhdessä ja sitouduttava yhdessä sovittuun.

Keskittäminen ja yhtenäistäminen koskee siis myös ihmisiä. Myös ihmisten on muututtava. On opittava avoimuuteen, tiedon jakamiseen, ääneen ihmettelyyn ja yhdessä sopimiseen. Kohta kun työkavereita on kaikkialla, kaikki tekevät töitä yhteisessä hallinnossa ja yhteisten päämäärien eteen.