Kun asiat tehostuvat, ne myös monimutkaistuvat. Oli kyse sitten organisaatiosta, ohjelmistosta tai vaikka pankkipalveluista, kaikkien niiden kehittäminen on vaatinut entistä laajempia ja monimutkaisempia ratkaisuja. Mitä suurempia ja monimutkaisempia niistä tulee, sitä harvempi enää hallitsee täysin kokonaisuutta.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että organisaatiossa eivät enää johtajatkaan oikein tiedä, mitä talossa tapahtuu, ohjelmistonkehittäjät osaavat korjata vain tietyn osan ohjelmistosta ja pankkipalveluihin tarvitaan pankkineidin sijaan jo verkkopankin ylläpitäjiä, tietoturva-asiantuntijoita ja erilaisia asiakas- ja tukipalvelijoita. Kaikki osaavat vain oman pienen palansa kokonaisuudesta, mutta eivät aina tiedä ihan, mitä naapuripilttuun kollega puuhaa, puhumattakaan että osaisi merkittävästi auttaa häntä omassa työssään. Omissa hommissa ja osaamisessa kun on kehittämistä jo ihan riittämiin.
Minä haluaisin tulla sellaiseksi kokonaisuuden hallitsijaksi. Ihailen aina omaa isääni, joka on kohta 30 vuotta koodannut samaa ohjelmistoa ja alkaa olla työpaikan ainoita, joilla on edes jonkinlainen käsitys kaikista ohjelmistoon kuuluvasta 3000 eri moduulista. Joskus vain tulee eteen sellaisia ongelmia, että palasia on osattava myös yhdistää ja ymmärtää jotain niiden muodostaman kokonaisuuden toiminnasta. Jos ei tällaista "hallitsijaa" ole, monista kärpäsistä saattaa kasvaa härkäsiä.
Kesällä eAMS-työhön tutustuessani minulla nousi pieni huoli tämän kyseisen kokonaisuuden hallinnasta. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat erottamattomasti nykyinen lainsäädäntö, valtion strategiat ja linjaukset yhtenäistämisestä ja sähköistämisestä, yhteisen asiakirja- ja asianhallintajärjestelmä VALDAn toimittaja VIP, Kansallisarkiston tekemät standardit ja sähköiseen pysyväissäilytykseen liittyvät määräykset sekä tietysti ne sadat julkisorganisaatiot, jotka on velvoitettu tähän työhön ja joilla on omat käytännön tarpeet ja toivomuksensa. Olisi välttämätöntä, että edes joku olisi niin hyvin perillä näistä kaikista, että osaisi asiantuntevasti sanoa jotain koko tästä valtavasta kokonaisuudesta, sen toiminnasta ja projektin realistisista kokonaistavoitteista.
Kieltämättä hieman kauhistuttaa tämä maailman meno, missä kokonaisuudet kasvavat niin valtaviksi, että se asiantuntevinkaan ei oikein enää osaa sanoa mitään varmaa. Euroopan Unioni lienee yksi esimerkki, maailman taloutta säätelevät keskuspankit toinen eikä tämä Suomen hyvinvointivaltiokaan ihan niitä yksinkertaisempia rakennelmia taida olla. Mutta ei kai siinä mitään, ihan hyvinhän nämä vielä ovat pystyssä pysyneet, joten kai siellä jotkut tietävät ihan riittävästi jostakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti