Asiakirjahallinto sijoittuu organisaatiossa aina tukipalveluihin. Meidän työmme ei sinänsä tuota mitään, mutta meidän avullamme on mahdollista tuottaa enemmän. Asiakirjahallinto ei siis ole koskaan itse tarkoitus, mutta monessa mielessä se on välttämätöntä "oikean työn" tekemiseksi.
Luonnollisena jatkona tälle ajatukselle olisi filosofinen pohdinta "oikean työn" olemuksesta ja kaiken työn perimmäisestä tarkoituksettomuudesta, mutta sen sijaan haluaisin suunnata katseen asiakkaisiimme, organisaation työntekijöihin. He ovat niitä, joiden työntekoa meidän on määrä tukea ja joiden työn (rahallisesta) tuotosta mekin osamme saamme. Minun tapauksessani he ovat yhteiskunnallisesti tärkeitä lausuntoja ja päätöksiä tekeviä virkamiehiä, mutta ihan yhtä hyvin he voisivat olla myyntimiehiä tai rakennuttajia.
Yksi merkittävä syy, miksi pidän tästä alasta, on ihmisten auttaminen. Kouluttaudun auttamaan ja tukemaan ihmisiä heidän työn teossaan. Hallitsen arvokkaita periaatteita, osaan suunnitella järjestelmiä ja opettaa työntekijöille käytäntöjä, joiden avulla on mahdollista vähentää ylimääräistä säätämistä ja keskittyä varsinaisen työn tekoon. Tai se tässä käsittääkseni on ideana. Ja kuten tiedätte, palkaksi saa aina kukkia ja kiitosta.
Ikävä kyllä tämä ajatus häviää helposti loputtoman pitkiin projekteihin, arjen rutiinikaaokseen ja vain ongelmina ilmentyviin tarpeisiin. Harva kaipaa tai tulee kiitelleeksi, kun kaikki toimii ja hieno uusi järjestelmä on saatu lopulta käyttöön ja uudet toiminnot ovat käytössä. Joskus tuntuu, että olemme vain jatkuvasti pettävä osa-alue, joka liitetään aina vain ongelmiin ja toimimattomuuteen. Silloin on tärkeä edes itse muistaa ja huomata, kuinka tärkeää on että on joku joka ratkaisee nämä ongelmat ja kehittää uusia ratkaisuja niiden välttämiseksi tulevaisuudessa.
Jopa eAMSin kaltaisessa "ikuisuusprojektissa" olisi hyvä muistaa, että perimmäinen syy uudistuksen tekemiseen on ihmisten auttaminen eikä määritysten täyttäminen tai strategian toteuttaminen. Ja vaikka ihmisten kiitollisuus hävinnee monien vastoinkäymisten myötä, lopulta heidän etujaan me tässä ajamme. Vai mikä tarkoitus on uudistuksella, joka pohjimmiltaan vain vaikeuttaa työntekoa tai ratkaisulla, joka ratkaisee ongelman, jota ei edes ole?
Ei kiusattaisi, vaan autettaisi.
Ja sanottaisiin jyrkkä "Ei!" uudistuksille, joille ei ole työntekijöiden mielestä edes tarvetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti