Tietotyö

Tämän aamun olen käyttänyt lukemiseen. Luin vaatimusmäärittelyä, erilaisia suunnitelmia, dokumentointeja ja it-hankkeita koskevia artikkeleita ja uutisia. Nyt olen taas päivittänyt tietoni ja tiedän paljon enemmän meneillään olevista hankkeista, niiden etenemisestä, haasteista, visioista ja vastoinkäymisistä. Myös OtaKantaa.fi:n sisältö kansalaiskeskusteluineen oli antoisaa luettavaa. Siellä oli myös paljon asiaa Asiointitili-hankkeesta.

Tämänlainen lukeminen on mielestäni erottamaton osa tietotyötä. Tietotyötä (tai asiantuntijatyötä) ei mielestäni voi mitata suoritettujen asioiden määrällä, vaan sillä kuinka hyvin tuntee oman alansa ja kuinka hyvin oma käsitys riittää erilaisten päätösten ja linjavetojen tekemiseen. Minusta paljon tärkeämpää on tehdä asioita johdonmukaisesti ja hallitusti annettuja tavoitteita kohden kuin koko ajan olla huiskimassa ympäriinsä. Kyllä kaikki osaa jotain tehdä jotenkin, mutta kuinka vaikeaa onkaan hallita jatkuvasti monimutkaistuvia kokonaisuuksia. Kuinka pitää koko ajan teoria ja käytäntö, suunnitelma ja toteutus yhdessä? Suurimmat ongelmat syntyvät näiden ajelehtiessa kaukana toisistaan...

***

Yksi tietotyön tyypillisimmistä tilanteista on se, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä. Tietää tavallaan, mitä pitäisi saada aikaiseksi ja mistä kaikesta pitäisi ottaa selvää, mutta tilanne on niin hämmentävä ettei osaa aloittaa mistään. Kiusallista ja ahdistavaa.

Minulla on usein eAMSin kanssa tällainen olo. Tuntuu, että ei saa aikaiseksi kuin lisää kysymyksiä. "Mistä minä voin tästä tietää mitään...onko tämä nyt riittävä...miten nämä kaikki pakolliset kentät muka ikinä saa täytettyä...?" Olenkin alkanut kirjoittaa näitä kaikkia kysymyksiä ylös ja yrittää vastata niihin ensin itse ja sitten miettiä ihmisiä tai lähteitä, jotka voisivat auttaa. Sillä tavalla olen saanut hämmennystä hieman konkretisoitua ja nähnyt paremmin, miten asiassa voisi seuraavaksi edetä.

Hyvän käsityksen ja asioiden hallinnan ylläpito vaatii paljon "tuottamatonta" työtä. Välimatkan ottaminen, uuden näkökulman saaminen ja hieman oman työn ulkopuolisen maailman tutkiskelu saattavat pitkässä juoksussa tehdä kummia. Mielestäni tietotyössä ei pidäkään saada joka päivä jotain konkreettista aikaan. Joskus pelkkä omien ajatusten selkiyttäminen, kokonaisuuden hahmottelu ja oman tehdyn työn heijastelu (=reflektointi) voi saada aikaan uuden oivalluksen ja sitä kautta tuntuvan harppauksen.

Idealismia ja naiivia nuoruuden intoa tai ei, mutta tältä minusta tuntuu ja halusin jakaa sen teidän kanssanne.